Erin Hunter, Soturikissat: Uusi Profetia, Tähtiyö, 2006

Soturikissojen maailmassa villikissat eivät ole enää normaaleja. Jo monen monta vuotta, on ollut neljä klaania. Myrskyklaani, jonka soturit tunnetaan heidän oikeudenmukaisuudestaan ja rohkeudestaan. Jokiklaani, jossa klaanilaiset ovat taidokkaita uimisessa, ja heidän kalastustaitonsa ovat täysin eri tasoa, kuin muiden klaanien. Tuuliklaani, se nopeiden ja nummella elävien kissojen klaani, joka tunnetaan myös hyvästä päälliköstään, sekä taistelutahdottomuudestaan. Varjoklaani, missä kissat ovat salaperäisiä, synkkiä kissoja, heidän mielensä on vallannut se pimeys, ja he liikkuvat öisin kuin varjot. Kuitenkin, emmehän unohda heidän esi-isiänsä, Tähtiklaania? Tähtiklaani on Hopeahännän luona elävä, kuolleiden urheiden, oikeudenmukaisten kissojen klaani.

Nämä neljä klaania, ovat jo esi-isiensä elämisajasta saakka asuneet rakkaassa kotimetsässään, mutta silloin tapahtui muutos. Kaksijalat ovat tuhonneet Myrskyklaanin rakkaat, runsaasti aluskasvillisuutta sisältävät metsät, Jokiklaanin kaislojen peittämän leirin, tukkineet heidän jokensa, Tuuliklaanin nummet ovat kaivettu ja tuhottu, Varjoklaanin suo, sekä leiri, on aivan hiekan ja mullan peitossa. Kaksijalat ovat tuhonneet heidän metsänsä, kokonaan. Riista oli kadonnut, ja osa nääntyi nälkään tai kuoli tauteihin. Mutta neljä kissaa saivat ennustuksen, ja nyt he olivat palanneet matkaltaan, kertomaan klaaneille uutiset. Klaanien olisi etsittävä uudet reviirit, heidän esi-isiensä Tähtiklaanin sotureiden avulla. Nyt he ovat löytäneet uudet reviirinsä, ja nyt on aika jakaa alueet. Kuka ottaa hevospaikan läheltä löytyvän suoalueen? Kuka ottaa kuusimetsää, jossa ei ole aluskasvillisuutta? Ketkä tahtovat kukkulamaiset nummet? Kelle jää lehtimetsä aluskasvillisuutensa mukana?

Kun rajat saadaan asetettua, leirit perustettua, oppilaiden koulutus alkaa jatkua normaaliin tapaansa, soturit käyvät partioissaan ja merkitsevät rajat, kokoontumispaikka etsitään, sekä vastine Kuukivelle, uusia sotureita nimitetään. Eikö se kuulostakin ihanalta, kun riistaakin löytyy paljon, kaksijalkoja ei ole lähes ollenkaan? Niinhän se kuulostaa. Kuitenkin ongelmat eivät olekaan enää klaanien ulkopuolella, ei, uudet ongelmat syttyvät itse klaaneissa. Tuuliklaanissa tapahtuu järkyttävä menetys, Varjoklaani ei tahdo auttaa, Myrskyklaanissa syttyy rakkautta, mikä ei kuitenkaan onnistu, Jokiklaanissa eräs kissa haluaa jo liikaa valtaa…

Tähtiyön päähenkilönä toimii kolme henkilöä: Oravatassu(Soturinimensä Oravaliito), Oravaliidon sisar Lehtitassu(Parantajanimensä Lehtilampi), sekä Oravaliitoon rakastunut vahva soturi Vatukkakynsi. Näitä kolmea yhdistävät se, että he ovat Myrskyklaanista. Päähenkilö vaihtuu näiden kolmen kissan kanssa lähes joka luvussa. Kertominen tapahtuu yksikön kolmannessa persoonassa, hän-muodossa, ja se on aika helpottavaa, sillä ei mene aivan niin sekaisin.

Jokaisella kirjan hahmoista on omanlainen persoonansa, jopa sivuhenkilöillä. Se on hyvin mukavaa, etteivät kaikki hahmot jaa samoja ajatuksia eri tilanteista, tai käyttäydy aivan samalla tavalla. Kuitenkin osan sivuhahmojen nimistä saattaa unohtaa helposti, sillä niitä on paljon, ja osa on samantapaisia, mutta ajan myötä nekin tuntuu sitten osaavan hyvin.

Päähahmot ovat varsin kiintoisia. Kirjassa seurataan Myrskyklaanin vahvaa soturia Vatukkakynttä, joka on aina ollut niin täydellinen oikeudenmukaisella ja kiltillä tavalla, vaikka hahmon isä on päinvastainen. Vatukkakynteen on helppo kyllästyä, kun hän tuntuu olevan vain normaali kissa muiden joukossa, mutta tässä kirjassa, Vatukkakynnen sisällä on uusia ajatuksia. Hän rakastuu, mutta saa selville velipuolensa Haukkahallan olevan Jokiklaanissa, ja hän alkaa ystävystyä sekä tutustua enemmän hänen kanssaan. Myös Vatukkakynnen unet alkavat johdattaa häntä väärien polkujen suuntaan, ja Vatukkakynnen uudet ajatukset siitä, että hän saattaisi olla uusi varapäällikkö, on saanut hänet jo melkein himoamaan sitä. Kyllähän hänellekin kelpaisi se paikka. Tämä vallanhimo onkin tuonut muistutusta hänen isäänsä, ja tässä vaiheessa tästä kyseisestä hahmosta tulee paljon kiinnostavampi, ainakin minulle.

Oravaliito ei ole vielä saanut tähtihetkiään kirjassa, mutta niitäkin on vielä tulossa. Kuitenkin tuon sisko Lehtilampi on taasen hyvin kiinnostava hahmo, kun Hänellä on erittäin hyvät välit Tähtiklaanin kanssa. Mutta myös eräs muu klaanilainen alkaakin jo kiinnostamaan…

Se on hyvin mukavaa, kun kirjassa annetaan mahdollisuus ajatella asioita eri tavalla tällä järjestelyllä. Taisteluihin ja retkiin, sekä vastaaviin asioihin on hyvin mukava saada vaihtelua, kun saa huomata asiat eri näkökulmista. Kirja antaa siihen hyvän mahdollisuuden, joka kannattaakin käyttää hyväksi, sillä jokainen kirjahan ei ole tällainen.

Kirja on tyyliltään hyvin monitapainen. Siitä löytyy huumoriakin välillä, taisteluita joten myös toimintaa/jännitystä esiintyy mukavan paljon, mutta eläimetkin ovat siinä pääosassa. Kirjalle on hankala antaa vain sitä yhtä pääluokkaa, mutta kai siinä fantasiasta on kyse.

Asioita kuvaillaan Tähtiyössä kauniisti, eikä lähes pieninkään asia jää ikinä huomaamatta. Onhan se mukavaa, mutta siinä on myös pieni ongelma. Tulee sellainen, että jokin hyvin tärkeä taistelu ei saa niin paljoa sitä tarkkaa, kaunista kuvailua, kun taas normaali metsässä tassuttelu saa sitä. Kun taisteluja ja kiistoja kuvailtaisiin enemmän ja tarkemmin, tilanteeseen olisi vielä helpompi loikata sisään. Kyllähän tilanteeseen mukaan pääsee, mutta siitä jää vielä puuttumaan jotakin. Annan kyllä silti kirjan tekijälle hyvät onnitteluni ja pienoiset aplodit siitä kauniista kuvailusta.

Itse pidin kirjasta hyvin paljon. Tähtiyö on luultavasti mielestäni paras tähän mennessä suomennetuista Uusi Profetia-sarjan kirjoista. Tähtiyötä ennen Uudessa Profetiassa on ilmestynyt Keskiyö, Kuunnousu sekä Aamunkoi. Ja suosikkini niistä on tällä hetkellä hyvin vahvasti tämä. Sillä tässä kirjassa sain lukea enemmän muistakin klaaneista, sillä rajakiistoja sekä kokoontumisia, ja yhteenvetoja oli tässä kirjassa paljon, ja muutkin klaanit saivat ansaitsemaansa huomiota, mitä ne ennen eivät ole tuntuneet saaneen, muuten kuin pienesti joidenkin hahmosuhteiden kautta. Rakastin myös taas sitä ystävyyttä, joka oli niillä kissoilla jotka olivat saaneet vanhoilla reviireillä ennustuksen, kun he näkivät toisensa. Se tuntuukin olevan myös hyvin painottunut tässä kirjassa: ystävyys. Rakastin myös lukea Oravaliidon ja Lehtilammen kautta asioita, tapahtumia, sekä suhteita. Oli ihanaa nähdä Lehtilammen ajatustavalla Oravaliidon ja Vatukkakynnen kiistelyjä, kun ei tullut sellaista: ”En halua puhua hänelle, hän on aivan hiirenaivo!” vaan sai lukea sitä ihmettelyäkin kiistasta, ja miten Lehtilampi näki asiat. Kuitenkin välillä eri henkilöiden ajatukset toisista jäi hieman vähemmälle, vaikka sen hahmon ajatuksista heihin olisi halunnut lisää. Kuitenkin, jälleen kerran kirjoittaja on kuitenkin onnistunut hyvin.

Mutta sitten vielä eräs asia mistä en pitänytkään. Se, että kirjaa on suomennettu hieman huonosti. Osa nimistä on muuttunut oudoiksi(esimerkkinä: Mustatähti = Mustakynsi) ja pilkkuja ja lainausmerkkejä tuntuu puuttuvan joistakin kohdista, joten englanninkielinen voisi siinä mielessä olla parempi. Kannustan kuitenkin useita lukemaan tämän kirjan, vaikka eivät pitäisikään hirveämmin kissoista, sillä se asia tuntuu olevan rajanneen henkilöiden, jotka eivät kirjoja ole lukeneet, heidän mielestään vain henkilöille, jotka pitävät kissoista. Asia ei kuitenkaan ole näin. Myös muutkin kuin kissojen ystävät voivat lukea, sillä kirjassa esiintyy paljon tunteita, taisteluita, ja kutkuttavia sekä koukuttavia juonenkäänteitä.

Kannustan mahdollisimman monia ihmisiä lukemaan tätä, riippumatta siitä pitivätkö he kissoista vai ei. Mielestäni kirja sopii neljäs-/viidesluokkalaisista ylöspäin niin pitkälle kuin mahdollista, sillä kirja jaksaa kiinnostaa myös aikuisiakin. Itsekin tunnen monia itseäni vanhempia henkilöitä, jotka lukevat kirjaa juonen sekä hahmojen takia. Hahmot jaksavat kiinnostaa kaikkia, eikä kirjaan aina kyllästy, kun päähenkilö vaihtelee välillä. Kirja on hyvin toteutettu, joten minun mielestäni lähes kaikkien kannattaisi nyt edes kokeilla tätä kirjaa, joka on saavuttanut ympäri maailman valtavasti suosiota.

Tiia, 7B