Louis Sachar: Paahde (2001)

Keskellä autiomaata, siellä missä joskus lepäsi Texasin suurin järvi.  Greenjärven leirillä ahertaa monta nuorta poikaa kaivamassa kuoppia. Se on ns. ”pahojen poikien leiri”. Stanley Yelnats, niin siis se poika, josta tarina kertoo, ei ollut paha poika, vaan rikoksesta syyttömänä tuomittuna, kaivoi hiki hatussa kuoppia.

Kirjassa kohtaat hyvin erikoisia nimiä, kuten Röngten, Kainalo, Yrjöpussi ja Luolamies. Tapaat myös valvojan ja Arvoisan, sekä sadan vuoden takaisia henkilöitä. Kauan sitten henkilö nimeltä Elya Yelnats teki lupauksen madme Zeronille, mutta rikkoi sen. Siitä asti Yelnatsejen elämän kohtalona on ollut olla väärässä paikassa väärään aikaan, ja kaikki syyttivät siitä Stanleyn kelvoton-kurja-mätämuna-sikavaras-isoisoisoisää. Kirja kertoo myös tapahtumista, jotka sijoittuvat menneisyyteen. Kate Barlow oli opettajatar, joka piti kaupungin ainoaa koulua. Hän teki virheen, joka muutti hänen koko elämänsä. Hän suuteli mustaa sipulikauppias Samia ja siitä sai alkunsa Katen lainsuojaton elämä. Kathrene Barlown huulipunahylsy löytyy yllättäin Stanleyn kuopasta ja Valvoja riemastuu. Samalla Stanley ymmärtää, että eivät he ole siellä lujittamassa luonnettaan, van etsimässä jotakin.

Kyllä, he etsivät jotain, mutta mitä? Zero tai siis oikealta nimeltään Hector Zeroni, karkaa leiriltä ja muutaman päivän kuluttua Stanley ottaa vesiauton, painaa nastan lautaan ja ajaa kuoppaan. Hän jatkaa kävellen, lähtien etsimään Zeroa. Mistä voi tietää, mihin suuntaan mennä, jos joka puolella on vain aavikkoa. Mutta onneksi hän on laihtunut ja paljon lihaksikkaampi kuin tullessaan, ja jaksaa kulkea pitkälle. Tietenkään ei voi olla varmuutta onko poika enää edes elossa, mutta Stanley kulkee määrätietoisesti kohti Jumalan peukaloa.

Mitä pojille tapahtuu, löytävätkö leiriläiset jotain, mitä on loiska, entä miten Mary Lou ja sipulit liittyvät tarinaan? Entä miten käy kiroukselle, jonka madame Zeroni loihti Yelnatsejen ylle? Näihin kysymyksiin vastaa tämä kirja, enkä minä. Ja koska tämän kirjaesittelyn on tarkoitus herättää kiinnostus, eikä paljastaa koko juonta, on lopetettava tähän.

Kirja on seikkailu kirja, josta löytyy vauhtia ja odottamattomia käänteitä. Kirjan kerronta on selkeää ja se on kirjoitettu kirjakielellä, mutta siitä löytyy uusia sanoja, kuten loiska. Asiat kerrotaan niin, että tavallinenkin tallaaja ne tajuaa ja asioita kuvaillaan tarkasti ja mielenkiintoisesti.

Kirjan aihetta saa miettiä, ihan toden teolla, mutta ehkä se voisi, mennä näin. Poika, syytön poika joutuu ahertamaan lujittaakseen luonnettaan ja syyttää siitä jotakin muuta. Mutta, siitä voi olla hyötyäkin. Hän tapaa uusia persoonia, korjaa menneisyyttä ja laiskasta, läskistä pojasta tulee toimeen tulevampi ja hän toden totta, lujittaa luonnettaan. Oikeastaan kaikki oli kiinni vain hänestä ja hänen sisäisestä tahdostaan.

Mielestäni kirja oli hyvin kiinnostava ja suosittelen sitä kaikille, joita se edes hieman kiinnostaa. Oli mielenkiintoista lukea nuoren pojan pärjäämisestä keskellä autiomaata. Hänen kohtaamistaan jännityksistä ja iloisista hetkistä. Ja siitä, kuinka hän löysi itsensä ja teki elämästänsä yksinkertaisesti parempaa, sai ystäviä ja tuli hyväksytyksi. Oikein opettavainen kirja.

                                                                                                                                       Milja, 8. luokka