keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Charlie Higson : Hopeaevä (2005)



Hopeaevä kertoo 14 vuotiaasta pojasta nimeltä James Bond.  James siirtyy tätinsä kotiopetuksesta sisäoppilaitokseen Etoniin. Eton on kaksisataa vuotta vanha koulu, jossa opiskelee yli tuhat poikaa. James inhoaa kouluaan, sen omituisia sääntöjä, ällöttävää ruokaa ja kamalaa koulupukua. Eikä Jamesin sopeutumista helpottanut vanhempi poika nimeltä George Hellebore, joka alkoi vainota Jamesia, kun tämä vahingossa käveli Georgea päin.  

James pääsee vihdoin kotilomalle, pois Etonista. Hänen vanhempansa kuolivat kun James oli pieni, jonka takia James matkustaa Max-setänsä luo Skotlantiin pieneen Keithlyn kylään. Max sairastaa keuhkosyöpää eikä hänellä ole enää kauaa elinaikaa jäljellä. Maxia hoitaa hänen siskonsa ja Jamesin täti Charmian, joka on aina ollut Jamesille kuin äiti. Maxin luona James opettelee kalastamaan ja ajamaan Maxin vanhaa Aston Martinia.

James tapaa junamatkalla Skotlantiin punatukkaisen pojan, joka esittäytyy Red Kellyksi. Red oli menossa etsimään Keithlyssä kadonnutta serkkuaan Alfie Kellyä. Ja tapaa James junassa myös tuttuja: George Helleboren, jonka matka suuntautuu Keithlyn lähelle Helleboren linnaan. James ja Red epäilevät, että Alfie oli mennyt Helleborin linnan alueella sijaitsevalle Hopeaeväjärvelle kalaan, ja he päättävät lähteä katsomaan linnaa. Tässä kohdassa kirjan dekkaripiirteet tulevat esille ensi kertaa. Toisen kerran silloin, kun pojat lähtevät tutkimaan linnaa uudelleen, mutta tällä kertaa linnan tontille ei vain aidan taakse.

Tästä alkaa jännittävä seikkailu, jossa James joutuu Georgen isän sotahullun Randolphin kynsiin. Randolph on luonut projektin nimeltä hopeaevä, jonka pitäisi luoda ihmisistä vahvoja, urheita ja pelottomia. James pistää henkensä peliin, jotta tämä vaarallinen projekti saadaan tuhottua.
Hopeaevä sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Eurooppaan pääosin Iso-Britanniaan. Kirjan sanoma ei ole selkeä, mutta se voisi olla se yleinen ”Älä koskaan luovuta”, sillä Jameskaan ei tehnyt niin vaikeista olosuhteista huolimatta. Kirjan lajityyppi on dekkari ja kieli on yleiskieltä. Siinä ei ole murretta ja tekstiä on hyvin helppo ymmärtää.

Lukukokemuksena kirja ei ollut ihan parhaasta päästä. Kirja oli jaettu kolmeen osaan: Eton, Skotlanti ja Linna. Näin jälkeenpäin mietittynä olisin voinut hypätä suoraan osaan Linna, jossa alkoi vasta dekkarimainen jännitys ja asioiden tutkiminen. Kaksi aikaisempaa osaa eivät vaikuttaneet paljoa juonen kulkuun, vaan toistivat samaa asiaa joka kappaleessa. Linna osan kuvailu oli myös heitetty ehkä vähän liian pitkälle, ja eläin rakkaan ihmisen oli hieman vaikea lukea porsaiden kidutuksesta. Mutta toisaalta positiivisesti mietittynä ensimmäinen ja toinen osa oli kirjoitettu hyvin, sillä ne eivät vihjanneet ollenkaan mitä kolmas osa tulee pitämään sisällään.

Suosittelen kirjaa noin 12–16 vuotiaille. Nuoremmille kuin 12 vuotiaille se voi olla liian raaka ja taas aikuisille siinä on liian vähän jännitystä. En myöskään suosittele kirjaa herkille lukijoille. Kirjan lukeminen vaatii myös pitkäjänteisyyttä, jotta ei päätä hypätä suoraan kolmanteen osaan. Mutta jos James Bondit kiinnostaa edes hieman, suosittelen lukemaan tämän kirjan.

Tia, 8. luokka 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti