keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja - 2. kirja Käärmekammio (2005)



Lemony Snicketin toinen tuotos kahdeksan kirjan sarjasta on ainut lukemani ja suoraan sanottuna en pitänyt siitä niin paljon, että lukisin muita sarjan kirjoja. Olen myös nähnyt koko sarjasta tehdyn elokuvan, joka oli mielestäni hieman tylsä. Kirja kertoo kolmesta orpolapsesta, jotka ovat menettäneet vanhempansa tulipalossa, jonka jälkeen he ovat joutuneet ilkeän kreivi Olafin luokse. Kirja alkaa lapsien Violetin, Klausin ja Sunnyn matkatessa kohti uutta alkua. Lapsien uusi huoltaja on hieman outo käärmeprofessori, joka on aikeissa mennä lapsien sekä vasta palkkaamansa valepukuisen kreivi Olafin kanssa Peruun.

Violet on 14-vuotias tyttö, joka pitää keksimisestä. Hän rakentelee koko ajan uusia välineitä ja huolehtii sisaruksistaan jatkuvasti. Klaus taas on 12-vuotias poika, joka pitää kaikenlaisista kirjoista ja haluaa lukea joka hetki. Perheen nuorin Sunny on mielenkiintoinen hahmo, vaikkei hän edes osaa vielä puhua. Hänestä hauskan hahmon tekee etenkin se, että hän puree kaikkea.

Koko niin sanotun ”fantasiakirjan” aikana tunnelmaa yritetään koko ajan kuvata synkäksi. Elokuvassa tunnelman latistava kertojaääni toimii hyvin, mutta kirjassa se ei toimi lainkaan. On enemmänkin ärsyttävä kun koko ajan joku ulkopuolinen henkilö kommentoi tarinaa. Mielestäni kirja ei ole fantasiakirja, koska en huomannut siinä yliluonnollisia asioita tai muutakaan fantasian peruspiirteitä. Se on vain synkkä kuvaus Baudelairen lapsien jatkuvista vaikeuksista, jotka kreivi Olaf aiheuttaa.

Kirja sijoittuu ehkä 1990- luvulle tai 1980-luvun loppuun. Ainakin niin minä sen kuvittelin. Melkein koko kirjan ajan ollaan Monty-sedän talossa. Montyn talo kuulostaa uudenaikaiselta, mutta synkältä paikalta. Kirjan nimi Käärmekammio on kirjassa Montyn talossa oleva huone täynnä käärmeitä. Hänellä on myös iso yläkerta, jossa on paljon huoneita.

Kirjasta en voi kertoa sanomaa, koska tarina jatkuu vielä kuuden kirjan verran. Tämän kirjan sanoma voisi olla, että hyvä voittaa aina, koska lapset vielä selviävät niin toivottoman oloisesta tilanteesta.

Kirjassa puhutaan selkeää ja helppolukuista kieltä. Lapset selittävät kirjassa joitakin sanoja ja sanavalinnat ovat kekseliäitä. Kirjaan kyllä jää koukkuun, minkä vuoksi suosittelen kirjaa hieman yli 10-vuotiaille nuorille. Loppujen lopuksi en kuitenkaan pitänyt kirjasta, mutta uskon että tällekin kirjalle löytyy innokkaita lukijoita. 

Pekka, 8. luokka

1 kommentti:

  1. Hyvä kirja olen lukenut.Koko kirja sarja on hyvä ja kinnostava, sillä kun on lukenut jonkun osan niin on pakko lukea seuraavakin,jotta tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.

    VastaaPoista