Lemony Snicketin toinen tuotos kahdeksan kirjan sarjasta on
ainut lukemani ja suoraan sanottuna en pitänyt siitä niin paljon, että lukisin
muita sarjan kirjoja. Olen myös nähnyt koko sarjasta tehdyn elokuvan, joka oli
mielestäni hieman tylsä. Kirja kertoo kolmesta orpolapsesta, jotka ovat
menettäneet vanhempansa tulipalossa, jonka jälkeen he ovat joutuneet ilkeän
kreivi Olafin luokse. Kirja alkaa lapsien Violetin, Klausin ja Sunnyn
matkatessa kohti uutta alkua. Lapsien uusi huoltaja on hieman outo
käärmeprofessori, joka on aikeissa mennä lapsien sekä vasta palkkaamansa
valepukuisen kreivi Olafin kanssa Peruun.
Violet on 14-vuotias tyttö, joka pitää keksimisestä. Hän
rakentelee koko ajan uusia välineitä ja huolehtii sisaruksistaan jatkuvasti.
Klaus taas on 12-vuotias poika, joka pitää kaikenlaisista kirjoista ja haluaa
lukea joka hetki. Perheen nuorin Sunny on mielenkiintoinen hahmo, vaikkei hän
edes osaa vielä puhua. Hänestä hauskan hahmon tekee etenkin se, että hän puree
kaikkea.
Koko niin sanotun ”fantasiakirjan” aikana tunnelmaa yritetään
koko ajan kuvata synkäksi. Elokuvassa tunnelman latistava kertojaääni toimii
hyvin, mutta kirjassa se ei toimi lainkaan. On enemmänkin ärsyttävä kun koko
ajan joku ulkopuolinen henkilö kommentoi tarinaa. Mielestäni kirja ei ole
fantasiakirja, koska en huomannut siinä yliluonnollisia asioita tai muutakaan
fantasian peruspiirteitä. Se on vain synkkä kuvaus Baudelairen lapsien jatkuvista
vaikeuksista, jotka kreivi Olaf aiheuttaa.
Kirja sijoittuu ehkä 1990- luvulle tai 1980-luvun loppuun.
Ainakin niin minä sen kuvittelin. Melkein koko kirjan ajan ollaan Monty-sedän
talossa. Montyn talo kuulostaa uudenaikaiselta, mutta synkältä paikalta. Kirjan
nimi Käärmekammio on kirjassa Montyn talossa oleva huone täynnä käärmeitä.
Hänellä on myös iso yläkerta, jossa on paljon huoneita.
Kirjasta en voi kertoa sanomaa, koska tarina jatkuu vielä
kuuden kirjan verran. Tämän kirjan sanoma voisi olla, että hyvä voittaa aina,
koska lapset vielä selviävät niin toivottoman oloisesta tilanteesta.
Kirjassa puhutaan selkeää ja helppolukuista kieltä. Lapset
selittävät kirjassa joitakin sanoja ja sanavalinnat ovat kekseliäitä. Kirjaan
kyllä jää koukkuun, minkä vuoksi suosittelen kirjaa hieman yli 10-vuotiaille
nuorille. Loppujen lopuksi en kuitenkaan pitänyt kirjasta, mutta uskon että
tällekin kirjalle löytyy innokkaita lukijoita.
Pekka, 8. luokka
Hyvä kirja olen lukenut.Koko kirja sarja on hyvä ja kinnostava, sillä kun on lukenut jonkun osan niin on pakko lukea seuraavakin,jotta tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
VastaaPoista