maanantai 30. syyskuuta 2013

Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin (2004)

Syrjäisestä porttikongista kuului mäiskähdyksiä ja lyöntien ääniä… Arabipoika yritti vastustella, mutta äkkiä hänen sydämensä lyönnit lakkasivat, hengityksen ääni katosi ja nyt jo tunnistamattomaksi hakattujen kasvojen silmät tuijottivat taivasta lasittuneina. Ohi kävelevä henkilö saattoi kuulla vain toisen miehen pelästyneen huohotuksen ja pakenevat askeleet. Oli tapahtunut murha.

Helsingin rikospoliisin murharyhmä alkaa selvittää nuoren arabipoika Ibrahimin murhaa, joka osoittautuu kuitenkin ajateltua monimutkaisemmaksi rikosten vyyhdiksi. Poliisit Joutsamo, Kohonen, Suhonen ja Takamäki joutuvat useisiin jännittäviin ja sykettä nostaviin tilanteisiin selvittäessään juttua. Kirja huipentuu kaikkien jännittävien hetkiensä jälkeen erittäin tapahtumarikkaaseen ja kirjan koko juonen hyvin yhteen keräävään kohtaukseen.

Kirjassa on melkoinen liuta eri henkilöitä. Ainakaan minulle selvää päähenkilöä kirjasta ei nouse esiin, ja sekös harmittaa. Kaipaisin kirjaan yhden tai muutaman selkeän päähenkilön, joihin voisi samaistua, ja joiden ajatusmaailmaan voisi syventyä paremmin. Kirja heiluu monen eri poliisin tekemisten ympärillä. Vähän myös osan yksityiselämän puolella, mutta kehenkään heistä ei kunnolla pääse tutustumaan lukemisen aikana. Poliiseja, ja samalla päähenkilöitä on niin monia, että en edes ensimmäisen 150 sivun jälkeen muista kunnolla, kuka henkilöistä on nainen ja kuka mies, mikä on kenenkin etunimi ja niin edelleen.

Samoin kuin henkilöitä, on kirjan tapahtumapaikkojakin todella monia. Toki sen ymmärrän: ovathan henkilöt poliiseja, jotka selvittävät murhaa, joten tapahtumapaikkoja tulee pakostakin monia. Mielestäni olisi kuitenkin voinut tehdä niin, että esimerkiksi kyseisen murharyhmän asemalla olisi ollut jokin yksi, erittäin selkeä paikka, jossa henkilöt useasti olisivat olleet ja usean tapahtuman olisi voinut siirtää tähän paikkaan. Silloin tämä kyseinen miljöö muiden tapahtumapaikkojen keskellä toisi tarinan henkilöitä ja juonta selvemmiksi ja samaan tilaan.

Tokikin useat kohtaukset tapahtuvat murharyhmän asemalla ja useasti kirjassa kahviteltiin kahvihuoneessa. Siksipä minulle herää kysymys, miksei esimerkiksi tästä kahvihuoneesta olisi voinut tehdä kirjan keskeisintä tapahtumapaikkaa? Se oli kuitenkin tila, jossa kirjan päähenkilöt useimmin olivat samaan aikaan yhdessä ja keskustelivat muista henkilöistä ja tapahtumista. Sitä olisi siis mielestäni voinut korostaa.

Kirjan tapahtumapaikat tosin voisivat selvitä ehkä jollekin toiselle lukijalle paremmin: ne sijoittuvat Helsinkiin ja Helsingin lähialueille. Jos tuntisi paikkoja Helsingissä paremmin, tuntuisivat ne ehkä tutummilta, ja pysyisi helpommin perässä lukuisten eri tapahtumapaikkojen vaihtuessa.

Yleisilme tästä dekkarista on jotakuinkin sekava. En tiedä johtuneeko se omasta neitimäisyydestäni vai mistä, mutta kirjassa tuntuu  - kuten jo ehkä tekstissäni ilmeneekin, olevan kaikkea liikaa. Henkilöitä on liikaa, tapahtumapaikkoja on liikaa, pieniä, juonen kannalta vähemmän tärkeitä asioita on liikaa, turhaa kuvailua on liikaa, tapahtumia on liikaa. On oikeastaan vain yksi asia, jota kirjassa ei ole: siinä ei ole selkeää päähenkilöä. Ei ole ketään kehen voisin samaistua. Ei ketään, kenen kanssa voisin ajatella samoin, eikä ketään, kenen näkökulmasta voisi elää kirjan useimmat tapahtumat.

Ehkä kaikki eivät tällaista kaipaa, mutta minä kaipaan. Kaipaan kirjaan kunnollista päähenkilöä. Kaipaan siihen tunteita. Kirja nimittäin on todellakin aika tunteeton. Siinä vain eletään hetkiä yksi kerrallaan ja selvitetään murhaa. Miksei tämän murhan selvittämisen lomassa voitaisi enemmän paneutua siihen, mitä joku kirjan henkilöistä siitä ajattelee ja mitä hän tuntee?

Mielestäni eräs kirjan henkilöistä, Anna Joutsamo, on erittäin potentiaalinen päähenkilöehdokas. Kirja alkaa kohtauksesta, jossa Joutsamo on pääosassa, ja loppuu kohtaukseen, jossa hän on tärkeässä osassa. Joutsamo joutuu kirjassa tekemään jotain, joka saa hänen mielensä järkkymään. On ihan siinä rajalla, että Joutsamon voisi laskea päähenkilöksi. Ei kuitenkaan ihan. Joutsamo on erittäin mielenkiintoinen henkilö, ja häntä voisi kirjassa nostaa enemmän esille.

Uskoisin, että kirjan faktat ovat oikeat ja se on hienoa. Kirjailija Jarkko Sipilä on toiminut rikostoimittajana, joten hän varmasti tietää paljon oikean elämän poliisien toimintatavoista. Kirjassa on paljon poliittisia asioita, joten siitä voi myös oppia paljon muun muassa siitä, mitä tapahtui Irakin alueella Saddam Husseinin valtakaudella. Todennäköisin syin – kirjasta löytyy myös esimerkiksi paljon pohdintaa siitä, miten arabeihin suhtaudutaan Suomessa.

Uskoisin, että enemmän dekkareita lukeva henkilö pitäisi kirjasta. Minuun se ei ihan täysin kolahtanut. Kieli on omaan makuuni hieman karkeaa stadin slangeineen ja muine murresanoineen. Kirjoitustyyli on muutenkin jotenkin miehekkään ja maskuliinisen tuntuista. Tuntuu, että kirjailija kirjoittaa poliisien käyttämistä aseista ja vähän raaemmista kohtauksista hieman ihailevaan sävyyn.

Kirja ei ole omaan makuuni lähelläkään täydellistä. Se on ihan hyvä kirja, eikä minusta mitenkään tunnu, että menetin elämästäni tunteja lukemalla kirjaa. En kuitenkaan välttämättä lukisi sitä uudelleen, enkä suosittelisi kaverille, jollei tämä sitten olisi dekkarihullu. Kuten jo sanoin, uskon että Todennäköisin syin ei ehkä ole paras luettava, jos se on ensimmäinen dekkarisi. Jos kuitenkin murhamysteereitä on jo tullut ratkottua, on kirja varmasti erinomainen, varsinkin jos pitää suomalaisista kirjoista. Kirja sopii kaikille teinistä ylöspäin.


Frida, 9. lk

3 kommenttia:

  1. Teksti oli mukavan yksityiskohtainen ja pystyin samaistumaan näkökulmaasi. Osaan nyt valita jonkun muun kirjan. :D

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ihan kivalta ja jännittävältä, voisin ehkä lukeakkin! :)

    VastaaPoista
  3. Heheh, näin jälkiviisaana ajatellen, kun nyt muistelen kirjaa, niin täytyy kyllä sanoa, että loppu jollakin tavalla ehkä kokosi juonta ja tarinaa kokoon joten loppujen lopuksi kirjasta jäi kuitenkin ihan positiivinen kuva! Eli, jos satutte sen lukemaan, niin kuten jo tuolla tekstissänikin taisin mainita, niin en ainakaan itse kuitenkaan kokenut, että olisin mitenkään "menettänyt" elämästäni monta tuntia kirjan lukemalla. :--)

    - Frida

    VastaaPoista