Kaverukset Tomi ja hänen uskollinen koiransa Roi ovat
kutsuttu Lappiin lomalle. Tuntureiden laaksoissa keväthanget kiiltävät ja
odottavat vuoden viimeisimpiä hiihtäjiä. Luonto kukoistaa ja Tomi ei voi muuta,
kuin nauttia olostaan täysin rinnoin luonnon helmassa. Ennen matkaa Tomi kuulee
poliisilta vaarallisista miehistä, jotka ovat matkalla Lappiin ja yrittävät
sieltä päästä rajan ylitse pakoon. Matkalla oudon liftaajamiehen sattuessa
samaan autoon, Tomissa herää epäilys ja mielenkiinto selvittää, kuka tuo mies
on ja liittyykö hän poliisilta kuulemaansa juttuun. Matkan jatkuessa Tomi ja
Roi joutuvat moniin arvaamattomiin tempauksiin mukaan, yrittäessään selvittää
punakeltaisen Asconan arvoitusta.
Tomi ja Roi ottavat
osaa pelastusoperaatioon, jossa etsitään tunturiin kadonnutta kelkkailijaa.
Operaatiossa on mukana toinenkin koira, Max. Roin yhtäkkiä kääntyessä aivan
toiseen suuntaan kuin Max, Tomi olettaa koiran suuttuneen Maxin saadessa kaikki
kehut. Pian Tomi ymmärtää Roin temppuiluihin olevan syy.
Luotto ja uskollisuus ovat kaverusten suhteen valtti. Tomi ja
Roi ovat kuin veljekset, ymmärtävät toisiaan melkein ainoastaan ajatusten
voimalla. Tomi on innokas ja utelias persoona. Arvoitukset saavat helposti
Tomin mielikuvituksen laukkaamaan kovaa vauhtia. Muille ihmisille Tomi on ystävällinen
ja reilu, sekä hän yrittää auttaa muita parhaansa mukaan. Tomi on mielestäni
vähän liiankin uhkarohkea. Hän ei täysin ymmärrä kaikkien tilanteiden
vaarallisuutta ja näin aiheuttaa itselleen ja muille suurta jännitystä. Hänen upea, isokokoinen saksanpaimenkoira Roi
on loistava apulainen arvoitusten ratkaisemisessa. Matkan aikana Roi tulee
tunnetuksi upeasta tottelevaisuudestaan.
Kirjan alkutilanteessa Tomi istuu rehtorin kansliassa
anomassa lomaa reissulleen Lappiin. Rehtorin miettiessä ja kallistuessa jo
kielteiseen vastaukseen Tomi saa, kuin saakin rehtorin lopulta suostumaan
lomapäiviin. Erkki on luvannut ottaa Tomin kyytiinsä kohti tuntureita, jos Tomi
suostuisi pitämään hieman seuraa Erkin lapselle, Hessulle. Pienen harkinnan
jälkeen Tomi suostuu ja odottaa lopulta jo innoissaan reissua, saadessaan
samanikäistä seuraa.
Erkin kaartaessa
pihaan Tomille selviää kumminkin järkyttävä asia Hessusta ja ajatukset upeasta
matkasta ovat ruohon juuritasolla. Matkalla heidän kyytiinsä tulee tuntematon
liftaaja, joka herättää Tomissa outoja ajatuksia. Hotelleilla Tomi ja Hessu
pääsevät tapaamaan tunnettua moottorikelkkailija Mara Sundia. Mara vaikuttaa
hieman poissaolevalta ja oudolta ja Tomi alkaa epäillä kolarin liittyvän
jotenkin Maraan. Hessu, Tomi ja Roi auttavat Maran kuvaajaryhmää saamaan filmin
valmiiksi ja seikkailun päästessä huippukohtaansa Mara katoaa tunturiin. Kylmä
viima vasten kasvoja, märkä lumisohjo ja lumipyry eivät helpota pelastajien työtä
ja jokaisessa herää huoli, kuinka Maralle oikein käy?
Kirjan lajityyppi edustaa selvästi jännitystä ja seikkailua,
kaverusten joutuessa erilaisiin vaarallisiin seikkailuihin. Kirja oli
mielestäni kuitenkin hieman tylsä ja juoni eteni mielestäni liian hitaasti. Tapahtumat
pystyivät päättelemään jo ennakkoon, mikä ei tehnyt kirjasta kovinkaan
mielenkiintoista ja jännitys ainakin minun kohdallani ei toteutunut. Lukemista
vaikeutti melkoisesti kirjassa käytetty peräpohjolan murre, jonka takia
asioiden ymmärtämisessä meni jonkin aikaa.
Kirjassa oli mielenkiintoisia kielikuvia melko paljon, joista
itse ymmärsin melkein jokaisen. Lukemisen kannalta oli hyvä asia, että ymmärsin
niiden viestin, sillä olisi ollut hankala päästä kirjassa eteenpäin
ymmärtämättä kielikuvien merkityksiä. Välillä jäin pohtimaan kauemmaksi aikaa
sanavalintoja, esim. osaa murresanoista en ymmärtänyt lainkaan, joka tietenkin
hankaloitti juonessa pysymistä. Kokonaisuudeltaan kirjan kieli oli hyvin sujuvaa
ja mukavaa lukea, ottamatta huomioon aina välillä esiintyviä kirjoitusvirheitä.
Minä tulkitsin kirjaa niin, että sen sanomana voisi olla
esim. toisten auttaminen ja toisten huomioiminen. Eräs kirjan henkilöistä
huomaa loppua kohden, kuinka itsekäs hän on ollut ja näin mielestäni kirja
viestittää lukijoille, että pitää auttaa heikompia ja ajatella myös muita kuin
itseään tehdessään päätöksiä.
Kirja tuo esiin sen, ettei kuuluisuus tee ihmisestä sen erikoisempaa kuin muut. Kuuluisuudesta annetaan se kuva, että julkisuuden henkilöt olisivat itsekkäitä, eivätkä auttaisi hätääkärsiviä, vaikka heillä olisikin mahdollisuus siihen. Toisten auttaminen, yritteliäisyys ja muiden hyväksyminen ovat kirjassa oikeaa toimintaa, kun taas asioiden vältteleminen, valehtelu ja riitojen selvittämättömyys ovat vääränlaista toimintaa. Tapahtumien myötä, kirja kertoo lukijalle sen, kuinka koskaan ei saa antaa periksi.
Kirjoittaja oli mielestäni saanut tuotua hyvin esille sen,
mitä haluaa lukijoilleen välittää. Lukukokemus oli kuitenkin tylsä ja jäin
odottamaan jotain suurempaa ja räväyttävämpää tilannetta. Suosittelisin kirjaa
minua nuoremmille, esimerkiksi alakoululaisille, sillä heille kirja olisi
voinut olla tarpeeksi jännittävä ja mielenkiintoinen.
Kirjassa seikkaileva koira Roi sai minut muistamaan oman
koiramme Roin, mikä herätti minussa tuttuja ajatuksia koiran ja ihmisen
välisestä yhteydestä ja ystävyydestä. Kirja oli helppolukuinen, yksinkertainen
ja juoni eteni selkeästi. Mieleeni parhaiten jäivät tapahtumat kirjan lopusta,
jolloin kirjan teema selventyi minulle.
Eveliina, 9. luokka
Hyvä teksti :)
VastaaPoista