Louis Sachar – Riskitekijä (2006)

Riskitekijä on jatkoa Sacharin aiemmalle romaanille Paahteelle. Tämä kirja tosin sijoittuu Austiniin. Riskitekijä kertoo Greenjärven leiriltä pois päässeestä Theodore Johnsonista, kavereiden kesken ”Kainalosta”. Kainalo on ”pahojen poikien leirin” jälkeen päättänyt pysyä poissa vaikeuksista: hän käy kesälukiota ja työskentelee maisemointiyrityksessä. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Kainalon ystävä ”Röntgen” tulee pyytämään häntä mukaan Kaira DeLeonin konsertin lippujen trokaukseen. Kainalon ei tarvitsisi tehdä oikeastaan mitään, hän vain maksaisi liput ja Röntgen hoitaisi loput. Kainalo ei pidä ajatuksesta sotkeutua taas johonkin rikolliseen, mutta suostuu kuitenkin.’

Röntgen ja Kainalo ostavat 12 lippua konserttiin ja alkavat myydä niitä 135 dollarilla kappaleelta. Aluksi myynti ei suju, mutta sitten lippuja alkaa mennä solkenaan. Kainalo haluaa viimeiset kaksi lippua, jotta voi viedä 10-vuotiaan CP-vammaisen ystävänsä Ginnyn konserttiin. Röntgen lupaa liput Kainalolle, mutta ahneena haluaa myydä viimeiset kaksi ja antaa Kainalolle väärennetyt liput. Konsertissa tämä johtaa selkkaukseen, jonka lopuksi Kainalo ja Ginny päätyvät seuraamaan konserttia lavan reunasta Kaira DeLeonin erityisvieraina. Kaira on yksinäinen 17-vuotias laulaja, joka haluaa tutustua kaveruksiin tarkemmin, erityisesti Kainaloon.

Konsertti päättyi hyvin, mutta sen seurauksena alkaa väärennettyjen lippujen myyjän metsästys. Kainalo ei itse ole epäiltynä, mutta kuulusteluissa hänen täytyy varoa, etteivät hänen sanomiset johda poliiseja Röntgenin luo. Niinpä hän kertoo Habibista, jota ei nähnyt kunnolla, mutta epäilee hänen olevan musta ja isokokoinen. Kainalo oli tässä draaman keskellä unohtanut Kairan, ja siksi yllättyy kun Kaira soittaa hänelle ja pyytää seurakseen brunssille. Kairan kiertue lähtee San Franciscoon ja Kaira haluaa Kainalon seurakseen. San Franciscossa tarina yltyy todelliseksi draamaksi, joiden pääosassa on Kainalo, Kaira ja muutama ihminen, joihin Kairan ei olisi pitänyt ikinä luottaa.

Pidin tästä kirjasta paljon. Se oli edeltäjänsä tavoin hyvin kirjoitettu ja tapahtumat olivat hyvin kuvailtu. Pidin myös siitä, että kirjaa lukiessa sai miettiä ”tämähän sujui hyvin, missä kohdassa asiat menevät pieleen” ja huippukohta tulee yhtäkkiä, sellaisena mitä ei olisi osannut odottaa. Miinuksena se tuli ehkä kuitenkin turhan myöhään. Pidin kirjassa myös siitä, että Kainalon ja Kairan tarinoita kerrottiin samaan aikaan, mutta kuitenkin niin ettei niissä mennyt sekaisin.

Kirjassa oli myös rivien välistä luettavaa. Joissain kohdissa Sachar otti selvästi kantaa mustien kohteluun vielä nykypäivänä. Vaikka mustien asiat ovat näennäisesti hyvin, valkoiset suhtautuvat heihin vielä turhalla varauksella. Tämä oli mielestäni ainakin joidenkin kohtien sanoma. Jos jotakin perinteistä sanomaa haetaan, se voisi olla ”Kaikki ei ole sitä mitä ulospäin näyttävät”. Kaira on rikas ja lahjakas, hänellä on paljon faneja ja ihmisiä jotka pitävät hänestä. Mutta hän on silti yksinäinen. Kainalo on isokokoinen, lihaksikas ja hänen taustansa ja rikosrekisteri tekee hänet pelottavaksi. Mutta hän silti välittää sellaisista ihmisistä kuten Ginny, jota muut vieroksuvat ja hän tekee kovasti töitä, jotta pysyisi kaidalla tiellä.

Kirjaa suosittelisin 11-17 vuotiaille nuorille. Kirja on joka tapauksessa nuortenkirja ja tapahtumat ovat aikuisille luultavasti liian tylsiä.

Tia, 9. luokka