tiistai 17. helmikuuta 2015

Ilkka Auer - Varjoissa vaeltaja - 2006

Kirja kertoo teini-ikäisestä Nonna-tytöstä ja tämän kehittymisestä kirjan aikana. Nonna etsii yhteyttä sisällä piileviin voimiinsa ja samalla tutustuu valtataisteluun. Kirjassa Nonnasta on kasvanut varjoja hallitseva noita, jota kutsutaan varjoissa vaeltajaksi ja vanhalla kielellä myrkidaksi.


Päähenkilö Nonna on omapäinen, punatukkainen ja villiksi luonnehdittu tyttö. Hänen ystäviensä ja muidenkin kirjan henkilöiden kirjo vaihtelee etäisestä ja ujosta varmaan ja suorapuheiseen. Hahmojen luonteenpiirteet ovat kuitenkin mielestäni turhan usein itsevarmoja. Osa hahmoista kuitenkin muuttuu eikä vähiten itse päähenkilö. Voimien kasvaessa hänestä tulee omalla tavallaan kovasydämisempi, mutta myös vahvempi. 

Hahmojen realistisuutta on vaikea arvioida, koska on vaikea määritellä todellisten ihmisten suhtautumista tilanteisiin, joita fantasiamaailmassa ilmaantuu. Hahmoista itselleni ainakin tuli silti uskottava vaikutelma. Jos olisin itse ollut joissain tilanteissa, olisin voinut kuvitella tekeväni samoin.
Kirjassa kuvataan luonnetta, ulkonäköä, ihmissuhteita ynnä muita yhtä lailla. Juuri yhteen asiaan ei tekstissä keskitytä vaan kaikkia kuvaillaan aina tarvittaessa. Kuvailu on toteutettu hyvin ja matkimatta.


Taustojaan selvitettyään edellisessä kirjassa Nonna perehtyy voimiinsa. Hän huomaa itsessään uusia ja yllättäviä asioita sekä hän pääsee tutustumaan Noridiumin valtakamppailuun. Alkuun yksinkertaiseksi osoittautunut vierailu osoittautuu monimutkaiseksi sopaksi, johon useampi taho on sotkeutunut. Jääkarhunsa kassa Nonna joutuu selvittelemään kuningatar Freyan ja Noridiumin valtakunnan tulevaisuuden ympärille kietoutuvia salaisuuksia. Viimein kohtalo puuttuu peliin ja tapahtuvat vyöryvät eteenpäin. Vasta, kun asiat ovat peruuttamattomasti muuttunet, palat loksahtelevat kohdilleen. Mutta onko kaikki sittenkin vielä pelastettavissa?


Kirjan aika muistuttaa ennen keskiaikaa elettyä aikakautta. Kaikkialla on vielä paljon asumattomia erämaita ja jumalien uhripaikkoja. Asutus on keskittynyt linnakkeiden ympärille ja jokaisella on oma arvonsa. 

Tapahtumat sijoittuvat suljettuun fantasiamaailmaan. Kaikki tapahtuman tässä kirjassa sijoittuvat pohjoiseen Noridiumin valtakuntaan. Kaupungit, joissa on tärkeimpiä tapahtumia ovat Hiidenkynsi, Routahalli ja Hiittenvaara. Sen lisäksi välimatkoja taitetaan maastossa metsien keskellä. Maasto ja rakennukset ovat mielestäni aikakauteen sopivia ja niitä on kuvailtu hyvin ja selkeästi.


Kirja on selvästi puhdasta fantasiaa. Tässä osassa voi juoni muistuttaa vähän dekkaria, kun päähenkilö joutuu selvittelemään "johtolankoja". Fantasia kuitenkin ilmenee selvästi; mm. hiidet, lohikäärmeet ja peikot ovat tavanomaisia olentoja ja tietäjät sekä velhot varsin yleisiä. Kirjassa on myös fantasialle tyypillinen matka ja hyvän sekä pahan välinen taistelu.

Kuvailua on kirjassa sopivasti ja se on myös toteutettu hyvin. Vertauskuvat ovat hyviä ja kirjoitus etenee selvästi. Kun paikasta hypätään toiseen, se on toteutettu selväsi, vaikka lukua ei aina vaihdetakaan. Siltikin joissain kohdissa luvut ovat hieman liian pitkiä ja ne olisi välillä voitu lopettaa aiemmin, kuin kirjassa on lopetettu. 

Vaikka kirjassa puhutaan pääasiassa kirjakieltä on siinä myös osattu käyttää hyvin murteita. Se ilmenee hyvin joissakin hahmoissa ja tuo heille omaperäisyyttä. Sen lisäksi kirjassa oli ihan mukavat kielikuvat, mutta jotenkin tuntuu, että kieli, jolla se on kirjoitettu, sopii paremmin nuoremmille. Kuitenkin tapahtumat on kuvattu vakuuttavasti, vaikka tarina sijoittuukin fantasiamaailmaan.


Kuten mielestäni yleensäkin fantasiakirjoissa on tapana, ei tässä juuri ole perimmäistä opetusta. Kirjan tarkoitus on viihdyttää itse tapahtumilla. Silti jos on jokin pakko sanoa, voisi rivien välistä lukemalla sanoa, että jonkinlainen opetus tässä kirjassa olisi työn tekeminen tavoitteen saavuttamiseksi. Sitä nimittäin Nonna joutuu tekemään saavuttaakseen tavoitteensa. Myös se, kuinka kaikki hyvä muuttuu hetkessä ja arvaamattomasti voisi olla hyvä esimerkki tähän kohtaan.


Pidän koko kirjasarjasta ja mielestäni on hyvä, että kirjojen juonenkäänteet tukevat toisiaan eivätkä ole jokainen kuin oma tarinansa. Sitä oli erittäin mukava lukea, vaikka ikävä kyllä se ei imaise lukijaa aivan niin hyvin mukaansa, kuin jotkin kirjat. Siltikään sen lukeminen ei  ole pakkopullaa.

Kirjaa suosittelisin niille, jotka jaksavat lukea ja vieläpä fantasiaa. Jos et pidä lukemisesta, en usko, että jaksat lukea teosta loppuun saakka. Mutta jos kiinnostuit, suosittelen ehdottomasti. Kannattaa myös lukea ensin sarjan ensimmäinen osa Sysilouhien sukua.

Maija 8B

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti