Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (2013)

Nokkosvallankumous kertoo tieteiskirjallisuudelle ominaisesta erilaisesta tulevaisuuden maapallosta, jossa saastepilvet peittävät auringon ja vesistöt ovat roskan ja liejun täyttämiä. Tässä tuhkan peittämässä maailmassa sinnittelee ajan hirmuvaltaa pitävää Korotratoa vastaan vihaansa kytevä pieni vallankumousliike Nokkoset, jonka johtaja Dharan on kerännyt nokkoslapsensa vanhaan Huhtikaunaan huvipuistoon, pieneen tuhon ympäröimään toivonpilkahdukseen. Nokkoset on hyvä nimi ryhmälle sitkeitä kapinallisia, jotka pystyvät juuri ja juuri kiemurtelemaan läpi Korotraton luomasta epätietoisuuden muurista. Keskelle tätä maisemaa joutuu ylhäisistä juuristaan epätietoinen Vayu, jonka ainoita vaihtoehtoja äitinsä kuoleman jälkeen on jäädä villikoirien tai kannibalien suuhun näännyttyään tuhoutuneen kaupungin kadulle tai seurata hänet äitinsä ruumiin viereltä löytänyttä Dharania, joka lupaa hänelle turvapaikan. Dharan Marmoria kunnioitetaan kiviverisenä, ihmisen tapaisena oliona, jonka harmaa veri antaa lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Vayu, joka äitinsä kuoleman hetkellä saa tietää olevansa Granita, pian huomaa että hänen kohtalonsa on punottu yhteen Dharanin kanssa. He ovat kiviveristen sukujensa viimeisiä edustajia, ja heillä on pääsy toisessa ulottuvuudessa sijaitsevaan tuhoutuneelta maapallolta paenneiden kiviveristen rakentamaan paratiisiin, jossa kirkkaana taivaalla paistava aurinko paistaa heidän paljaalla ihollaan ja hedelmää tuottavien puiden sato on heidän ravintoaan. Mitään muuta kuin ajatuksia he eivät voi tuoda takaisin mukanaan, mutta kiviveristen luontoa säästävät keksinnöt antavat heille mahdollisuuden paremman maailman luomiseen. Ensin pitäisi kuitenkin päihittää Korotrato, jonka murskaava ylivoima pakottaa heidät välillä polvilleen.

Kirjaa kerrotaan vuorotellen Vayun ja Dharanin näkökulmasta. Alussa Dharan on heistä vahvempi, Nokkostensa karismaattinen johtaja, joka auttaa äitinsä menettäneen Vayun takaisin jaloilleen. Pian Vayu on kuitenkin se, joka tukee Dharania silloin, kun johtajan taakka alkaa painaa hänen harteillaan.  Tarinan alussa Dharaninilla on joku toinen, Krito. Dharan on itsekäs ja rakastaa molempia, sekä Kritoa jonka löytää maanpäällisestä helvetistä, että Vayua, johon hän kiintyy heidän kahden välisessä paratiisissa. Krito kuitenkin joutuu kiviveristen välisen kohtalon tielle ja päätyy hyppäämään kuolemaansa. Toinen Dharanin ja Vayun väliin joutuva hahmo on Pavan Granita, Vayun siskopuoli. Samat kasvot, eri temperamentti. Pavan ei suostu huomaamaan Vayua. Hän yrittää epätoivoisesti saada Dharanin ja Vayun erilleen, koska hänellä täytyy olla osa kiviveristen kohtalossa, täytyy. Hän voisi yhtä hyvin olla Vayun paikalla, mutta Dharan ei suostu valitsemaan häntä. Vayu ja Pavan pääsevät muutaman kerran hetkittäiseen yhteisymmärrykseen, mutta Pavanin kohtalonsa puolesta pelkäävä, pikainen persoona erottaa heidät jälleen. Muita maininnan ansaitsevia sivuhahmoja ovat esim. Miknor ja Levar, jotka monien muiden sivuhahmojen ohella ovat Dharanin luotetuimpia ystäviä ja Nokkosten tukipilareita.

Minulle jäi kirjan hahmoista eniten mieleen, että vaikka päähenkilöitä oli kaksi, teksti liittyi melkein aina jotenkin Vayuun. Samaan tulokseen ei välttämättä tule jokainen joka kirjan aukaisee, mutta minulle se tuntui vahvasti siltä, tai sitten vain Vayu oli minulle todella mieleenpainuva hahmo. Siltä se ei kyllä itsestäni tuntunut, sillä en oikein osannut hahmoihin samaistua. Dharan oli kirjan maailmassa tärkeämpi ja  vahvempi henkilö, mutta aina teksti johti ajatukseni takaisin Vayuun. Tuntui siltä, että jos Vayun yliviivaisi yhdestäkään lauseesta, koko juoni menisi päälaelleen. Tuntui kuin kirjailija olisi kirjoittanut Dharanin näkökulmasta vain tehdäkseen Vayun roolista tärkeämmän ja tehdäkseen tarinasta selkeämmän. No, tämä nyt vain on tietenkin mielipide.

Kirjassa on esillä etenkin tieteis- ja fantasiakirjallisuudelle tyypillinen hyvän ja pahan vastakkainasettelu, ja näitä kahta lajityyppiä kirja mielestäni edustaa eniten. Kirjan tulevaisuuden maapalloon oltiin yhdistetty portti kiviveristen asuttamaan rinnakkaismaailmaan. Kirjan ajankohtaan tämä ei olisi mahdollista eikä sopisi yhteen tarinankerronnan kanssa ilman jonkinlaista fantasian väliin livauttamista, mutta jos kirjan tapahtumat sijaitsisivat kauempana tulevaisuudessa tai teksti oltaisiin muotoiltu eri tavalla, voisi tämänkin tulkita tieteiskirjallisuuden piirteeksi. Samoin kiviveriset voitaisiin lukea ihmisrodun muunnelmaksi. Kirjassa on jännittäviä juonenkäänteitä ja päähenkilöt joutuvat useaan hengenvaaralliseen tilanteeseen, mutta tapahtumia ei juuri kuvattu seikkailumaisen kutkuttavasti. Kirja on myös rakkaustarina, mutta se ei ole ällönmakea ja siirappinen. Vaikka päähenkilöiden läheinen suhde on kokoajan kirjassa esillä, en juuri saanut keskityttyä siihen.

 Kirjoittajan tyyli kuvailla on omastani paljon eroava, kielikuvat ovat vahvoja ja osan tuomitsin suorastaan oudoiksi. Massasta eroava tapa kuvailla on hyvä tapa saada lukijat kiinnittämään enemmän huomiota, mutta silti mielestäni osaa mieleen putkahtaneista kielikuvista ei kannattaisi päästää paperille asti. Ympäristöä kirjassa kuvaillaan oikein lukijaystävällisesti, mutta kun minulta kysyttäisiin kertomaan vaikka Dharanista jotain, tietäisin vain, että hän on melko nuori, aika lihaksikas ja melko lailla vahvamielinen. Kirjassa ei siis loppujen lopuksi pureuduttu niin paljon yksityiskohtiin.

 Nokkosvallankumousta eivät varmaan ala-asteikäiset voisi lukea, sillä se on paikoittain raaka ja varmasti myös nuoremmille hankalalukuinen. Kirja tuskin kiinnostaa kuitenkaan kovin vanhojakaan, sillä jo pelkästään nuoren aikuisen näkökulmasta kuvaava tarinankerronta ja siihen liittyvä nuorekas kieli saavat varmaan viittä vaille kolmikymppiset keskeyttämään lukemisen. Suosittelisin kirjaa siis yläaste-lukioikäisille. Nokkosvallankumousta ei kannata lukea, jos tuntee vahvasti elokuvien tai kirjojen takia, sillä se voi olla hyvinkin masentava. Kirja oli ihan hyvä lukukokemus, mutta itselle ei sellainen, jonka välttämättä haluaisin mennä heti läpi uudestaan. Kirja oli hyvin nykyaikainen ihmisten tuhoamaan maapalloon pohjautuva tarina, joka voi saada lukijansa pohtimaan puhtaan luonnon tärkeyttä.  

Anni 8B