torstai 18. joulukuuta 2014

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

”Oletko koskaan miettinyt, minkä arvoinen on ihmishenki? Tuona aamuna veljeni henki oli taskukellon arvoinen.”

15-vuotias taiteilijan urasta haaveileva Lina perheineen saa kesäkuisena aamuna vuonna 1941 Neuvostoliiton salaiselta poliisilta aikaa tasan kaksikymmentä minuuttia pakata tavaransa. Ovelta kuuluu kaiken aikaa aggressiivisia komennuksia venäjäksi – ”Davai!”. Lina, pikkuveli Jonas, äiti ja tuhansia muita viattomia liettualaisia ahdetaan sioille tarkoitettuihin ahtaan epäinhimillisiin junavaunuihin. Karkotettujen viikkoja kestävä uuvuttava matka Liettuan kauniista kesämaisemasta kohti Siperian helvetillistä työleiriä voi alkaa.

Kuolemaa, tuskaa ja menetyksen surua sisällään pitävä elämä työleireillä tuo esille ihmisten todellisen lannistumattoman vahvan luonteen. Ainoastaan rakkaus lähimmäisiin, toivo tulevaan ja kultaiset muistot saavat jokaisen raskaan päivän vaihtumaan toiseen. Lina purkaa tunteitansa piirtämällä näkemiänsä kauheuksia, vaikka sitten ilman kynää ja paperia, mutta Linan on saatava piirtää.  Kaikki on kätkettävä matkalaukkuun tai takin vuoreen, ettei NKVD saa niitä käsiinsä. Ehkä niiden avulla vielä jonain päivänä koko maailma saisi tietää, mitä Stalin oikeasti oli puuhaillut muiden maiden käännettyä katseensa.

Kirjan nimen, Harmaata valoa voi kukin tulkita omalla tavallaan. Pidän nimestä, sillä se on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Minusta se kuvaa sitä, että valoa (jonka tässä tapauksessa voi tulkita toivoksi) on aina olemassa, olkoon se vaikka sitten edes harmaan sävyttämää.

Miljöö on todella mielenkiintoinen ja minua kovasti kiinnostava. Tapahtumat sijoittuvat kirjailijan isoisän kokemiin tositapahtumiin toisen maailmansodan aikaisesta Baltian neuvostomiehityksestä. Siperian työleireillä sekä Liettuassa tapahtuvat kirjan keskeisimmät asiat. Teos tuo minulle hieman mieleen Anne Frankin päiväkirjan: samalla tavalla Linan taiteet jäävät jälkipolville todisteeksi liettualaisten surullisesta kohtalosta Stalinin vainojen aikana, kuin Annen päiväkirja juutalaisten.

Harmaata valoa edustaa lajityypiltään historiaa, tarkemmin sanottuna toista maailmansotaa ja sen tapahtumia. Kirjan kieli on pääasiassa yleiskieltä. Opin myös muutaman sanan venäjän kieltä, jota käytettiin kirjassa hieman. Yksityiskohdat kuvataan kirjassa tarkasti, mikä tekee siitä mahtavan, mutta samaan aikaan surullisen luettavan.

Harmaata valoa haluaa ehkä muistuttaa, että mihin kaikkeen pahuuteen ihminen voikaan kyetä. Kirjassa korostetaan hienosti sitä, kuinka tärkeää lähimmäisensä rakastaminen on. Jäin myös pohtimaan, että miksi Hitleristä jauhetaan aina niin paljon. Hänkin oli hirviö ilman muuta, mutta niin oli myös Stalin. Tällä hirmuvaltiaalla on monen viattoman ihmisen kuolema hartioillaan, hän vei oikeuden ihmisyyteen monelta ihmiseltä ja pakotti Baltian maiden kansalaisia Siperiaan hyvinkin kevyin perustein. Eipä ihmisten olot Siperian työleireillä tai vankiloissa ole olleet sen paremmat mitä Hitlerin keskitysleireilläkään, ihmisiä tapettiin ja kuoli nälkään, kidutettiin ja näännytettiin.

“.Jotkut sodat ratkaistaan pommein. Baltian maiden ihmisille sodassa on kyse uskosta. Vuonna 1991, viidenkymmenen vuoden julman miehityksen jälkeen, kolme Baltian maata saivat takaisin itsenäisyytensä rauhanomaisesti ja arvokkaasti. He valitsivat vihan sijasta toivon ja näyttivät maailmalle, että pimeimmänkin pimeyden jälkeen löytyy valoa. Pyydän, että tutkitte tätä. Kerrotte jollekulle. Nämä kolme pientä maata ovat opettaneet meille, että kaikista sotajoukoista voimallisin on rakkaus.” Katkelma kirjailijan jälkisanoista.

Hätkähdyttävä lukukokemus, joka nosti pintaan kaikenlaisia tunteita laidasta laitaan. Nousi ehdottomasti lempikirjojeni joukkoon. Joissain kohdissa juoni toisti hieman itseään, mutta siinä tilanteessa monipuoliset henkilöt pelastivat. Henkilöt olivat persoonallisia ja kiinnostavia, josta plussaa. Aihe on minua kovasti kiehtova, ja Sepetys on osannut kirjoittaa siitä hienolla tavalla. Tarkan koskettavasti kuvaillut yksityiskohdat tekivät minuun vaikutuksen. Kirja on myös hyvin todenmukainen, ja esimerkiksi päähenkilöön eli Linaan oli helppo samaistua. Kirjaa lukiessani eläydyin täysin sen maailmoihin ja unohdin oikean elämäni lähes kokonaan. Tuskin koskaan unohdan lukemaani.

Kaikkien kannattaa lukea kirja, jotka ovat vähänkin kiinnostuneita historian tapahtumista. Se on taatusti sen arvoinen.
- Paula  9A

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti