maanantai 27. maaliskuuta 2017

Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja 6. kirja: Haamuhissi

Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarja 6. kirja Haamuhissi Kirja kertoo kolmesta nuoresta Klaus Violet ja Sunny Baudelairesta, jotka ovat jääneet orvoiksi, kun heidän vanhemmat kuolivat tulipalossa. Baudelairet muuttivat asumaan Jerome ja Èsme Kurjimolle. Kreivi Olaf, joka oli naamioutunut Günteriksi ja oli napannut Guagmiren kolmoset ja yritti tehdä heille jotain kamalaa. Baudelairet yrittivät pelastaa Guagmiret.


Kirjasarjan nimi Surkeiden Sattumusten Sarja on tullut siitä, kun Baudelairien jäätyä orvoiksi heillä alkoi päättymätön surkeiden sattumusten sarja. Kirjan Nimi Haamuhissi on taas tullut siitä, kun Baudelairet laskivat alas tyhjää hissikuilua.


Yksi kirjan päähenkilöistä omistaa hyvät keksiäntaidot, toinen omistaa hyvät tutkijantaidot ja nuorimmainen Sunny ei osannut vielä edes kunnolla puhua. Èsme Kurjimo ja Güntherin olivat pahoja ja muita sivuhenkilöitä ei Guagmiren kolmosten katoaminen kiinnostanut. Kirjan henkilöt ovat hyvin erilaisia. Jokaisella on omanlainen persoona. Kirjan Henkilöt ovat todellisia ihmisiä, jotka ovat persoonaltaan hieman outoja. Henkilöiden kuvaamisessa keskitytään Luonteeseen, ulkonäköön ja toimintaan, myös päähenkilöiden ajatuksiin.


Baudelairet muuttavat asumaan Kurjimoille, koska heidän vanhemmat olivat kuolleet tulipalossa ja Günther on napannut heidän ystävät Guagmiren kolmoset ja aikoo tehdä heille jotain pahaa. Baudelairet yrittivät selvittää mitä ja estää se. Pian heille alkoi selvitä että Günther on Kreivi Olaf joka on yrittänyt saada käsiinsä Baudelairien suuren omaisuuden jonka he saisivat itselleen aikanaan. Heille selvisi myös, että Günther ja Èsme Kurjimo aikoivat pitää muotihuutokaupan, jossa Guagmiren kolmoset luultavasti myytäisiin, koska ovathan orvot muotia.


Kirja sijoittuu nykyaikaan, koska siellä oli paljon nykyaikaisia tavaroita ja rakennukset vaikuttavat nykyaikaisilta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 66 kerroksiseen pilvenpiirtäjään ja sen lähiympäristöön hämärälle kadulle, jonka nimi on Pimeä Puistotie.


Kirjassa on paljon Fantasialle tyypillisiä piirteitä, mutta myös kauhukirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä. Kirjan henkilöt ja tapahtumapaikka ja henkilöt ovat todenmukaisia, mutta tapahtumat jonkin verran yliluonnollisia. Kirjan kieli on kirjakieltä, jossa sanavalinnoilla on saatu paljon jännitystä aikaan.


Baudelairet toimivat oikein yrittäessään auttaa Guagmiren kolmosia, mutta heillä ei ollut oikeastaan minkäänlaisia apuvälineitä mitä olisivat tarvinneet. Myös Herra Poe yritti löytää Guagmiret ja etsi
heitä kaikkialta, hän jopa käytti helikopteria apuna. Muut kirjassa toimivat väärin, koska Jerome ei uskonut Baudelaireja missään kohtaa ja Günther sekä Èsme yrittivät viedä Guagmiret pois.


Kirjaa oli erittäin mukava lukea. Parhaiten kirjasta jäi mieleen, kun Baudelairet lakeutuivat tyhjää hissikuilua pitkin alas, joka oli kirjan jännittävin kohta. En pitänyt kirjassa Sunnysta ja hänen puheestaan, koska kaikki mitä hän sanoi piti selventää.


Suosittelen kirjaa heille, jotka tykkäävät jännityksestä ja Fantasiakirjallisuudesta ja jotka eivät kaipaa onnellista loppua. Ja Herra Poen oikea nimi ei ole Herra Poe.

Juho 8B

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti