Mitä jos saisit tietää, että olet mahtavan Olympoksen jumalan jälkeläinen, puoliverinen? Jos saisit tietää, että nykymaailmassa kulkee hirviöitä ja antiikin Kreikan mytologiat olisivat totta? Percy Jacksonin elämä mullistui, kun hän sai tietää olevansa meren jumalan, Poseidonin, jälkeläinen. Hän lähtee suojelijansa, itsepäisen satyyri Groverin, kanssa hirviöitä turvaan puoliveristen leirille. Matka ei ole helppo kaikkien hirviöiden takia ja se on vasta alkua. Leirillä hän saa hetken koulutusta ennen kuin hänen pitää lähetä vaaralliselle matkalle. Jumalat meinaan epäilevät, että Percy olisi varastanut ylijumala Zeuksen mestarisalaman ja hänen pitää lähetä etsintäretkelle Groverin ja kauniin ja taitavan jumala Athenen jälkeläisen, Annabethin, kanssa. Retkellä he kohtaavat suuria haasteita, jotka koettelevat heitä ja heidän ystävyyttään.
Kirjan henkilöt ovat hyvin vahvoja persoonia ja voimakkaita, mutta inhimillisiä heistä tekevät pienet asiat esimerkiksi Annabeth pelkää hämähäkkejä vaikka onkin rohkea nuori soturi. Kirjan juonessa hahmojen persoonat ja tekemiset yllättävät hyvin paljon. Se jota luulin aluksi pahaksi olikin hyvä ja toisinpäin. Groverkin oli aluksi pelokas, mutta lopussa hän oli tarinan yksi rohkeimmista hahmoista.
Lempihahmoni oli ehdottomasti päähenkilö Percy. Pidin siitä, että hän luuli aluksi luuli olevansa häirikkö ja ongelmainen esimerkiksi luki- ja tarkkuushäiriönsä takia kuitenkin saatuaan tietää kuka hän oli selvisi, että ne olivat normaaleja puolijumalille ja auttoivat heitä. Pidin myös siitä, että vaikka Percy oli mahtavan jumalan jälkeläinen ja vaikka hän oli voimakas, hän ei tehnyt kaikkea oikein kuin luonnostaan vaan haparoi ja epäili asioita.
Tarinan miljöö oli kiinnostava. Kaikki tapahtumat sijoittuivat New Yorkiin ja yllättäen Olympokselle pääsi Empire State Building :silta ja Manalaan Hollywoodista. Oli hauskaa, että jumalalliset sisäänkäynnit olivat ihmisten keskellä ja kuitenkin heillä ei ollut asiasta mitään ideaa. Tällaiset asiat liittivät hienosti kirjan fantasiamaailman ja normaalin maailman.
Kuten jo mainitsin, kirja oli täynnä yllätyksiä. Välillä se oli myös ongelmana, koska kirjassa ei ollut pysyä perässä sillä siinä tapahtui niin paljon kerralla outoja asioita nopeaan tahtiin ja niitä ei aina selitetty täysin. Salamavaras on sellainen kirja, jota lukiessa pitää olla hyvin keskittynyt ja aivot saavat kyllä tekemistä oudoista sanoistakin. Suurimmalta osin kuitenkin kirjaa oli miellyttävä lukea ja juoni oli hyvä, eikä ennalta arvattava. Kirja oli vähän tylsähkö alusta, mutta parani loppua kohti tapahtumien lisääntyessä ja jännitteen kerääntyessä. Kirjaa suosittelen sellaisille joilla on intoa lukea ja on kiinnostunut fantasiasta ja Kreikan mytologiasta.
Rebekka 8A
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti