Suzanne Collins: Nälkäpeli 2010

Nälkäpelin päähenkilö on köyhän Sauman alueella elävä nuori nainen, Katniss, jonka täytyi elättää köyhä perheensä vyöhykkeiden ulkopuolisten metsien antimilla. Capitol hallitsi maata, joka oli jaettu 12 vyöhykkeeseen. Köyhimmän vyöhykkeen, Vyöhyke 12:sta Nälkäpelin edustajaksi valittu Katniss voitti Nälkäpelin saman vyöhykkeen poikaedustajan Peetan kanssa uhmaten Capitolin mahtia. Nyt Nälkäpeli oli ohi, mutta vaikeudet jatkuivat. Yllättävän vierailun Katnissin kotiin tehnyt presidentti Snow kertoi tytölle suoraan, kuinka tukalassa tilanteessa hän oli. Katnissin ja Peetan marjatemppu Nälkäpelin lopussa oli lietsonut vyöhykkeiden keskuudessa kapinahenkeä, eikä presidentti ollut siitä mielissään. Rikas Capitol oli hallinnut köyhiä vyöhykkeitä hirmuvallalla jo monet vyosikymmenet, ja vihdoin kansa oli alkanut nousta hallitsijoitaan vastaan. Voittajakiertueella auttamattomasti rakastuneita esittävät Peeta ja Katniss näkivät eri vyöhykkeillä kapinan aineksia, ja kaikki tuntuu liittyvän jotenkin Katnissiin. Puolet kirjasta kertoo Nälkäpelin jälkeisistä tapahtumista, joissa Katniss taistelee epätietoisuutta ja sekavia tunteitaan vastaan. Sekavat päivät vyöhykkeillä kiitävät eteenpäin, ja pian on taas uuden Nälkäpelin aika. Tapahtuu jotain, mitä Katniss ei ollut hurjimmissakaan kuvitelmissaan osannut ajatella; hän joutuu kohtaamaan Nälkäpelin vaarat uudelleen. Uutinen on musertava, ja myös toinen edellisistä miesvoittaista, Haymitch tai Peeta, joutuu areenalle taistelemaan henkensä puolesta. Tämän vuoden Nälkäpeli on jotain, mitä ei olla koskaan nähty aiemmin: jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan Nälkäpeliin mies- ja naisvoittaja edellisiltä vuosilta, areena sisältää kauhistuttavan mysteerin, ja Nälkäpelin ohella kansa nousee vaatimaan oikeuksiaan.

Minä-muodossa kerrottu tarina on Katnissin näkokulmasta kerrottuna hyvin mielenkiintoinen. Näin lukija samaistuu hyvin päähenkilön eri tunteisiin. Katnissin sekavat ajatukset voivat toisaalta sekoittaa lukijan päässä kunnon sotkun, jonka ratkominen tempaa lukijan vielä enemmän mukaansa tarinaan. Tarina herättää ehdottomasti monia eri mielipiteitä. Kirjoittaja on toki tehnyt tarinan, mutta lukija mielikuvitus varmasti hoitaa toisen puolen tarinan kerronnasta. Kirjan jälkeen lukijalle saattaa jäädä vähän epävarma olo. Mitä kirjassa tapahtui? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Kaikki on punottu kirjassa niin hyvin yhteen, että lukijan voi olla jopa hankala lukea kaikkia niitä isoja ajatuksia ja tapahtumia yhteen putkeen. Kun kirjan on lopettanut, lukija haluaa lisää. Lukija haluaa tietää, miten tämä jännittävä tarina päättyy. Se on yksi hyvän sarjan ominaisuuksista, se kannustaa lukemaan myös kirjan seuraavan osan.

Katniss on kiinnostavan kirjan kiinnostava päähenkilö. Hän ei aina tunnu olevan aivan tasapainossa, vaan hän poukkoilee omien tunteidensa perässä mihin sattuu. Hän on myös hyvin epävarma moninaisista tunteistaan. Katnissista voi saada lukijasta riippuen hyvin erilaisen kuvan. Toisaalta hän on hyvin varma siitä, mitä haluaa, mutta toisaalta hän taas on hyvin epävakaa, eikä tunnu ottavan selvää omista tunteistaan. Häneen voi olla hankala samaistua, tai helppo samaistua. Kirjan kirjoittaja on tuntunut kirjoittaneen Katnissin ajatuksia ja aivoituksia kuin loputtomalta liukuhihnalta.

Katnissin lisäksi kirjassa on monia muitakin merkittäviä henkilöitä. Yksi heistä on esimerkiksi Peeta, joka esittää Katnissin rakastettua medialle. Katniss ei usein tunnu olevan aivan varma tunteistaan Peetaa kohtaan. Päähenkilön ristiriitaiset tunteet voivat saada lukijan kurtistelemaan kulmiaan, mutta se myös lisää mielenkiintoa kirjaan. Toinen tärkeässä roolissa oleva sivuhenkilö on Haymitch, Peetan ja Katnissin valmentaja, joka on hyvin vahva ja tumma hahmo. Haymitch tasapainottaa kirjaa lisäämällä hahmokaartiin sen tärkeän, puuttuvan itseironisen ja ailahtelevan puuttuvan palasen. Muita hahmoja ovat esimerkiksi Katnissin ystävä Gale, hänen sisarensa Prim, hänen peliareenalla tapaamansa Finnick sekä hänen  stailaajansa Cinna.

Nälkäpelin toinen osa on omasta mielestäni jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Odotan innolla tilaisuutta lukea kirjasarjan kolmas osa, koska kirja jätti minuun lähtemättömän janon tietää, miten lopussa käy. Luin kirjan melkein yhdessä rupeamassa, niin hyvä se mielestäni oli. En saanut ajatuksiani irti siitä, harvoin kulutan aikaani yhteen asiaan niin paljon. Tarina todellakin tempasi mukaansa, tällaisia kirjoja olisi kiva lukea lisääkin.

Suosittelen kirjaa niille, jotka tykkäävät uppoutua kunnolla tarinaan ja elää päähenkilön mukana. Jos kirjaa lukee vähän sivussakatsojan roolista, jää mielestäni iso osa tarinaa (esim. Katnissin merkittävät ajatukset) kokematta. En suosittele kirjaa kovin nuorille, kirjasta saa enemmän irti yläasteikäisenä. Kirja on myös paikoittain raaka, joka on yksi syy suosittelemalleni "ikärajalle."

Anni 7b